Seurojen pelaajamäärä vaikuttaa joukkueiden muodostamiseen. Isommat seurat pystyvät muodostamaan joukkueen jokaiselle ikäluokalle. Isommissa ikäluokissa joukkueita voi jopa olla useita. Pienemmät seurat joutuvat käyttämään kahta ikäluokkaa yhden joukkueen muodostamiseen.

Kun ikäluokan pelaajamäärä kasvaa, voidaan joukkueen harjoittelua ja pelaamista jakaa usealla tavalla. Ennen jakamista on kuitenkin hyvä kyseenalaistaa joukkueen koko. Valmentajan osaaminen, valmentajien määrä ja salin koko asettavat joitakin rajoitteita, mutta ainakin kahteen edellä mainituista voi seura itse vaikuttaa. Ohessa on muutamia malleja salitilan hyötykäytöstä ja joukkueiden muodostamisesta.

Sali ja valmentajat

Suomen koulut ovat kaikki hyvin erilaisia. Joissakin on isot korit päädyissä, joita ei saa liikutettua. Joissakin on sivukorit, jotka ovat eri korkeudella. Joissakin on pelkät päätykorit ja nekin eri korkeudella. Tämän lisäksi saleissa saattaa olla haittatekijöitä, kuten kentälle ulottuvat verhot, rajojen sisäpuolelle yltävä näyttämö tai kentän lattiaan pysyvästi kiinnitetty lentopallotolppa. Nämä eivät kuitenkaan estä harjoittelemista – lisäävät vain haastetta.

Kentästä ja koreista kannattaa kuitenkin ottaa kaikki irti. Mikäli salissa on sivukoreja, tulee niitä hyödyttää mahdollisimman paljon. Perusperiaate on, että laadukasta harjoittelua saa järjestettyä kun on 6 pelaaja jokaista koria kohden.

Valmentajien määrällä voidaan myös tehostaa harjoittelua. Ihanteellinen tilanne on, kun on yksi valmentaja jokaista koria kohden. Valmentajien ei tarvitse olla samantasoisia, vaan seura voi samalla kehittää nuoria ja/tai kokemattomia valmentajiaan lisäämällä heitä kokeneen valmentajan apuvalmentajiksi.

Valmentajapulaan kannattaa myös kartoittaa vanhempien mahdollinen hyötykäyttö. Salin laidalla istuvista, lapsiaan odottavista vanhemmista voi hyvin kouluttaa yhden korin valvojia/ohjaajia. Tällä tavalla saadaan vanhemmat helpommin seuratoimintaan mukaan ja jatkossa jopa isompiin haasteisiin sitä halutessa.

Perinteisen harjoitusmallin lisäksi kannattaa myös hyödyntää erilaisia harjoitusmalleja. Ison ryhmän ohjaamiseen station- eli asemaharjoittelu on helppo toteuttaa pienemmälläkin valmentaja- ja korimäärällä. Asemaharjoittelussa pelaajat jaetaan eri asemille. Tietyn ajan jälkeen vaihdetaan paikkaa. Suurin osa asemista toteutetaan itsenäisesti. Eniten ohjausta tarvitseva harjoite tapahtuu valmentajan ohjauksen alla. Harjoitteet voivat olla lajiharjoitteita, ominaisuusharjoitteita tai molempia. Lasten mielikuvitusta voidaan myös hyödyntää tällaisessa harjoittelussa.

Joukkueiden jakaminen

Kun joukkueen pelaajamäärä ylittää sali- ja valmentajaresurssit on seuran mietittävä, miten taata kaikille lapsille tasapuolinen mahdollisuus harrastaa. Yhdestä joukkueesta kahteen harjoitusryhmään on perinteinen joukkueiden jakomalli. Joukkueiden jakaminen kahtia asettaa kuitenkin haasteita kaikkien harrastajien (pelaajat ja valmentajat) motivaation ylläpitämiseen. Ongelmia saattaa syntyä jakoperusteissa sekä lisäsalivuorojen ja lisävalmentajien löytämisessä. Ohessa on malleja ikäluokan pitämiseen yhtenä mahdollisimman pitkään.

Yhtenäinen ikäluokka – harjoituksia joista voi valita

Ikäluokalla voi olla esim. neljä harjoitusvuoroa viikon aikana, joista jokainen lapsi voi valita itselleen sopivat kolme. Yhden harjoituskerran osallistujamäärä pienenisi tällöin 25 %. Tämä toimii kun seura kokee, että ikäluokan 24 pelaajaa ei voi harjoitella samassa salissa yhtäaikaisesti. Yhden harjoituskerran lisääminen takaa, että jokaisissa harjoituksissa on enintään 18 pelaajaa. Samalla logiikalla saadaan 20 pelaajan ikäluokka jaettua 15-hengen harjoitusryhmiin.

Joustavuus mahdollistaa lasten monipuolisen harrastamisen, sillä tällöin jäisi mahdollisuus päällekkäisyyksien sattuessa valita itselleen sopiva harjoitusvuoro. Mikäli harjoitusvuorot jaetaan valmennusjohdon toimesta, voidaan jaoilla myös tasoittaa mahdollisia tasoeroja.

Yhtenäinen ikäluokka – pitkät harjoitusvuorot

Harjoitukset voidaan myös toteuttaa osaksi yhdessä ja osaksi erikseen. Jos ikäluokalle antaa kahden tunnin vuoron, voi ryhmän jakaa siten, että osa ryhmästä tulee ensimmäiseen 90 minuutin ajaksi ja osa viimeiseksi 90 minuutiksi. Näin valmentajat voivat keskittyä pienryhmiin ensimmäisen ja viimeisen puolen tunnin aikana. Keskimmäinen tunti tehdään harjoitteita, joissa kaikki ovat mukana.

Yhtenäinen ikäluokka – osa yhdessä, osa erikseen

Joukkueella on viisi harjoituskertaa viikossa. Kahdesti viikossa ikäluokka on jaettu kahtia. Kerran viikossa koko ikäluokka harjoittelee yhdessä. Näin ikäluokan pelaajat tapaavat toisiaan ainakin kerran viikossa ja kokevat kuuluvansa samaan ikäluokkaan.

Ikäluokan kannattaa kaikissa edellä mainituissa tapauksissa järjestää myös koripallokentän ulkopuolella tapahtuvaa yhteistä toimintaa, jossa jokainen tuntee kuuluvansa osaksi isompaa kokonaisuutta.